logo Palaa etusivulle

.: Kaikki aihealueet

Nokkonen

.: Muut artikkelit aiheesta Yrtit, hedelmät ja marjat

Artikkelikuva

Nokkonen, eli isonokkonen (Urtica dioica), on monivuotinen ruohokasvi. Nokkosen lehdissä ja varressa kasvaa polttiaiskarvoja joiden pinta murtuu kosketettaessa ja niiden sisältä tulee polttavaa, muurahaishapon kaltaista nestettä. Nuoret nokkoset polttavat vähemmän ja niitä voi kerätä hansikkaat kädessä.

Nokkosta on käytetty Suomessa rautakaudelta asti. Sen varren kuiduista on valmistettu kangasta ja paperia. Koska nokkoskuitu on ontto, sillä on hyvä lämmöneristyskyky ja märkälujuutensa takia sitä käytettiin paljon kalaverkoissa ja purjeissa. Kankaana nokkonen on vielä pellavaakin hienompaa: sitkeää, kestävää ja kiiltävää. Nokkoskankaita arvostettiin ja siksi se onkin ollut suosittu ja yleinen viljelykasvi joka puolella Eurooppaa. Pikkuhiljaa ulkomailta tuotu puuvilla syrjäytti sen, Suomessa 1700-luvulla.

Nokkosta on käytetty aina myös ravintona. Sen lehtiä voi käyttää ruoanlaitossa pinaatin tapaan. Nokkosessa on yleensä vähemmän nitraatteja kuin pinaatissa, mutta se riippuu paljon kasvupaikasta: mitä rehevämpi ja parempi kasvualusta, sen nitraattipitoisempi nokkonen on. Parhaimmillaan nokkonen on alkukesästä ja sitä voi säilöä kuivaamalla tai nopeasti ryöpätyt lehdet pakastamalla.

Nokkosen ravintoarvo on lähes kolme kertaa viljeltyä pinaattia parempi. Siinä on 15 % hiilihydraatteja, 5,5 % valkuaisaineita, 0,6 % rasvaa ja 2,3 % kivennäissuoloja (Fe, K, Ca, Mg jne.) Nokkonen on C-vitamiinipitoisuudeltaan viisinkertainen appelsiiniin verrattuna, rautapitoisuudeltaan seitsenkertainen pinaattiin ja kalsiumpitoisuudeltaan kolminkertainen maitoon verrattuna.