Suolahoidon historiaa

Suolan parantavat ja puhdistavat vaikutukset on tunnettu Euroopassa jo keskiajalla. Munkit hoitivat keuhkosairauksista kärsiviä potilaita suolakaivoksissa. He hienonsivat suolakiveä näiden hengitettäväksi ja havaitsivat suolan suotuisan vaikutuksen. 1800-luvun keskivaiheella Puolan teollisuudesta vastaava terveysviranomainen Felix Botchkowski huomasi, että suolakaivoksissa työskentelevät ihmiset eivät sairastaneet keuhkosairauksia. Hän kirjoitti kirjan suolapölyn vaikutuksesta (ilm. 1843) ja seuraajansa, Mstislav Poljakowski, perusti Krakovan läheisyyteen Velickoon suolahoitolan, joka toimii edelleen. 

Toisen maailmansodan aikana käytettiin Saksassa suolakaivosta pommisuojana ja sieltä lähtiessä moni astmaatikko huomasi vointinsa parantuneen. 

Moniin suolakaivoksiin on perustettu klinikoita, joissa potilaat saavat hoitoa. Suolaterapia kuuluukin monissa maissa normaalin terveydenhuollon piiriin. Joissakin kaivoksissa yleisö voi myös vain oleskella: on keinuja lapsille, penkkejä aikuisille. Onpa ainakin yhteen kaivokseen rakennettu kokonainen kappelikin suolakristallikruunuineen, kaikkineen. 

Suolakaivosklinikat ovat kuitenkin sidottuja tiettyyn paikkaan – avun tarvitsijoita on ympäri maailmaa.

Suolahuoneet
Koska hoidoista oli todettu olevan paljon apua potilaille, seuraava askel oli kehittää ”suolakammiot”, joihin keinotekoisesti saatiin luotua mikroilmasto, joka vastaa suolakaivoksen olosuhteita. Näin yhä useammat ihmiset pääsivät nauttimaan suolaterapian hyödyistä. 

Suolahuoneet ovat yleistyneet Suomessakin. Hoitoja otetaan niissä joko kerta- tai kuuriluontoisesti. Suolahuoneista saadaan apua hengityselinvaivojen lisäksi myös ihosairauksiin, kuten psoriasikseen ja akneen. Vaikka suolahuoneita löytyy jo monilta paikkakunnilta, kaikkien saavutettavissa ne eivät tietenkään ole ja hintakin saattaa rajoittaa käyttöä. 

Suolapiippu
Unkarilaiset, Budapestistä kotoisin olevat Laszlo Budai ja Imre Bekefi olivat molemmat saaneet allergisiin vaivoihinsa apua suolasta, mutta kokivat matkustamisen hoitoihin hankalaksi. Budai pohti, miten voisi säilyttää suolaa ja saada hoitoa helposti kotona. Syntyi ajatus suolapiipusta. Budai sai kumppanikseen Bekefin, joka kärsi astmasta, ja yhdessä he kehittelivät suolapiipun lopulliseen muotoonsa vuonna 2002. Miehet koekäyttivät piippua itse ja totesivat saavansa siitä apua. Lievät allergiat katosivat kokonaan ja muut astmaan ja allergiaan liittyvät oireet lievenivät ja lyhenivät kestoltaan.