Unen merkitys keholle ja elimistölle

Sitä pitää itsestään selvyytenä niin kauan kuin sitä on. Kun sitä alkaa puuttua, se vaikuttaa koko elämään ja olemiseen. Ihminen selviytyy ilamn ruokaa pitkiäkin aikoja, mutta pahaan univajeeseen voi kuolla alle viikossa. Jo yhdenkin vuorokauden valvominen aiheuttaa monia fysiologisia muutoksia. Hyvään, riittävään uneen kannattaa siis pyrkiä kaikin mahdollisin tavoin.

Unen tarve on hyvin yksilöllistä. Useimmat pärjäävät 7-9 tunnin yöunilla, mutta jotkut tarvitsevat enemmän. Kova fyysinen tai henkinen rasitus saattavat hetkellisesti lisätä unen tarvetta. Vielä tärkeämpää kuin pituus, on unen laatu.

Kun keho on rasittunut ja väsynyt, uni palauttaa sen voimatasapainon ja suorituskyvyn. Erityisen tärkeää hyvä uni on ihmisille, jotka tekevät raskasta, ruumiillista työtä tai urheilevat paljon.

Hyvä uni tasapainottaa hermoston toimintaa. Mm. keskushermoston välittäjäaineiden määrä muuttuu unen myötä. Esim. dopamiinin (säätelee mielihyvää ja sisäistä kelloamme) taso nousee, jos kärsitään hetkellisestä univajeesta. Jos univaje on pitkällinen, dopamiinin taso laskee.

Dopamiini on tärkeä käyttäytymisen säätelijä ja ohjaaja. Hyvin korkeat dopamiinitasot voivat johtaa jopa psykooseihin ja harhoihin, liian alhaisten tasojen on todettu olevan yhteydessä mm. tarkkaavaisuushäiriöihin ja Parkinsonin tautiin.

Unella on vaikutusta myös hormoneihin. Kasvuhormonin luontainen tuotanto laskee univajeen myötä, stressihormonien määrä puolestaan lisääntyy. Myös testosteronitasot, insuliiniherkkyys ja glukoosinsietokyky alenevat. Lyhytaikaisten univajeiden aiheuttamat muutokset hormonitoiminnassa eivät ole pysyviä. Tilanne korjaantuu kunnon yöunilla.

Nämä kaikki tekijät yhdessä vahvistavat myös kehomme omaa vastustuskykyä. Univajeeseen elimistö reagoi kuten infektioon: immuunijärjestelmä aktivoituu. Tulehdusta välittävät aineet lisääntyvät aivoissa ja muualla elimistössä. Pitkäaikainen unettomuus tai huonolaatuinen uni voi aiheuttaa ns. hiljaiseen tulehduksen jossa immuunijärjestelmä on kroonisesti aktiivinen. Tila voi olla oireeton, mutta se on yhteydessä moniin vakaviin sairauksiin.

Uni ja sen vaikutus terveyteen ovat kiinnostaneet ihmistä aina. Myös unen parantava voima on tunnettu. Asklepiukselle, kreikkalaisen mytologian lääkinnän ja terveyden jumalalle, pyhitettiin temppeleitä, joihin ihmiset menivät näkemään parantavia unia. Nykyaikainen sana "klinikka" juontaa juurensa penkistä, "kline", jolla potilas nukkui odottaen parantavaa untaan. Sairastaessa uni siis todellakin on, jos nyt ei aina ihan paras lääke, niin ainakin hyvin tärkeä osa paranemisprosessia.

Lasten kehossa ja aivoissa tapahtuu uskomaton määrä asioita ja kehtystä varsinkin ensimmäisten elinvuosien aikana. Siksi vauvat nukkuvat paljon. Leikki-ikäiset, vanhemmat lapset ja nuoret tarvitsevat edelleen paljon unta ja hyötyvät säännöllisestä, riittävästä unesta.